Voimistelussa suoritetaan liikkeitä, jotka haastavat kehon rakenteen tavalla, johon se ei luonnostaan taivu. Voltit taaksepäin, selän yliojennukset, kiertoliikkeet ja käsilläseisonnasta laskeutumiset ovat esimerkkejä liikeradoista, jotka vaativat äärimmäistä liikkuvuutta ja hallintaa. Ihmisen keho ei ole rakennettu säännölliseen ylösalaisin liikkumiseen tai voimakkaisiin kiertoyhdistelmiin. Tämä tekee voimistelun liikkeistä biomekaanisesti erittäin vaativia. Kun keho altistuu tällaisille liikeradoille toistuvasti, se joutuu mukautumaan ja rakentamaan erityisiä liikemalleja – usein myös riskien kustannuksella.
Voimistelussa erityisesti selkäranka, olkapäät ja lonkat joutuvat liikkeisiin, jotka ylittävät normaalit liikerajat. Esimerkiksi siltakaaret, ilmakierrot tai käsinseisonnasta alastulot yhdistävät sekä taivutuksen että kierron, mikä kohdistaa painetta nikamaväleihin ja ympäröiviin kudoksiin. Lonkkien ulkokierto on toinen alue, jossa liike usein ylittää tavallisen anatomisen kapasiteetin. Tämä voi aiheuttaa niveliin ylimääräistä kulumista, mikä näkyy ajan myötä jäykkyytenä, kipuna tai toistuvina vammoina. Nivelpintojen epätasainen kuormitus on myös riski, jota ei aina havaita ajoissa.
Voimisteluliikkeet vaativat paitsi fyysistä kykyä myös tarkkaa hermoston säätelyä. Hermoston on kyettävä ohjaamaan kehoa nopeasti muuttuvissa asennoissa ja tukemaan oikeaa lihasaktivointia jokaisessa vaiheessa. Esimerkiksi puomilla tehtävät sarjat sisältävät nopeita käännöksiä ja pysähdyksiä, joissa virhe tarkoittaa helposti kaatumista. Hermosto ei saa erehtyä edes millisekunnin ajan. Tämä jatkuva tarkkuuspaine kasvattaa myös psyykkistä kuormitusta ja tekee jokaisesta liikkeestä kaksinkertaisesti vaativan – sekä keholle että mielelle.
Koska liikeradat ovat epäluonnollisia, niiden hallinta edellyttää tarkkaa teknistä osaamista. Pienikin väärä suunta, kulma tai ajoitus voi aiheuttaa ylirasitusta tai äkillisen vamman. Tämän vuoksi valmennuksessa kiinnitetään erityistä huomiota liikkeiden puhtauteen, linjauksiin ja voimansiirtoon. Videotallenteet, palautekeskustelut ja hitaat toistot ovat osa arkea, jonka avulla virheitä korjataan ennen niiden juurtumista. Teknisen hallinnan ylläpitäminen ei ole pelkkää pisteiden keräämistä – se on keino suojella urheilijan terveyttä.
Ajan myötä voimistelijoiden keho mukautuu liikkeisiin. Sidekudokset venyvät, lihakset vahvistuvat ja hermosto oppii uudet liikeradat. Tämä mukautuminen mahdollistaa vaikeiden suoritusten tekemisen, mutta samalla se saattaa jättää kehon alttiiksi epätasapainolle. Esimerkiksi yliojentuvat nivelet voivat helpottaa liikettä, mutta aiheuttaa hauraamman rakenteen. Lisäksi toispuoleinen kuormitus voi johtaa kehon epäsymmetriaan. Vaikka mukautuminen tekee voimistelun mahdolliseksi, se voi myös avata oven ongelmille, jotka tulevat esiin vasta myöhemmin uralla – tai vasta sen jälkeen.