Voimistelussa jokainen liike on kokonaisuus, jossa keho toimii äärimmäisen hallitusti. Kehon on oltava tietoinen asennostaan, jännityksestään ja liikeradastaan jokaisessa hetkessä – ilman ulkopuolista tukea tai välineitä. Kehotietoisuus kehittyy vuosien mittaan toistojen kautta: lihasten, nivelten ja asentojen tunteminen ei ole vaistonvaraista, vaan opeteltua. Voimistelijan täytyy hallita liikkeensä alusta loppuun, riippumatta siitä, onko hän permannolla, puomilla vai renkailla. Tämä tekee lajista poikkeuksellisen: kyse ei ole vain suorittamisesta, vaan jatkuvasta kontrollista.
Yksi voimistelun erityispiirteistä on kyky yhdistää isometrinen eli staattinen lihastyö räjähtävään dynaamiseen liikkeeseen. Esimerkiksi käsilläseisonnassa kehon on pysyttävä täysin paikallaan lihasjännityksen avulla, kun taas seuraavassa hetkessä tehdään nopea siirtyminen volttiin tai käännökseen. Tämä edellyttää, että lihaksisto kykenee sekä jännittämään että rentoutumaan täsmällisesti oikealla hetkellä. Useissa lajeissa keskitytään joko voimantuottoon tai hallintaan – voimistelussa ne on osattava yhdistää saumattomasti. Tämä asettaa suuria vaatimuksia hermolihasjärjestelmälle.
Voimistelusuorituksissa yksittäinen lihas ei koskaan toimi yksin. Sen sijaan eri lihasryhmät – kuten keskivartalo, lantio, hartiat ja jalat – muodostavat kokonaisia ketjuja, joiden on toimittava täysin synkronoidusti. Esimerkiksi renkailla tehtävä liike vaatii samanaikaista voimaa käsivarsista, lavan alueelta, vatsalihaksista ja reisistä. Jos yksikin osa-alue pettää, liike hajoaa tai muuttuu vaaralliseksi. Tämän vuoksi harjoittelussa keskitytään paljon kokonaisvaltaiseen kehonhallintaan, ei vain yksittäisten lihasten kehittämiseen. Lihasketjujen toimivuus vaikuttaa suoraan liikkeen laatuun, turvallisuuteen ja pisteisiin.
Lihaskontrolli ei synny vain fyysisellä tasolla – se on myös hermoston työtä. Harjoituksissa opitaan aktivoimaan oikeat lihasryhmät oikeassa järjestyksessä, oikealla voimalla ja kestolla. Tämä vaatii toistoja, keskittymistä ja herkkyyttä kehon reaktioille. Hermoston plastisuus eli kyky muokkautua mahdollistaa sen, että vaikeat liikkeet muuttuvat ajan mittaan sujuvammiksi. Mutta jos harjoittelu keskeytyy tai kuormitus nousee liian nopeasti, hermoston hienosäätö kärsii. Silloin kontrolli heikkenee ja virheet lisääntyvät. Tämä tekee jatkuvasta ja johdonmukaisesta harjoittelusta välttämättömän osan lihaskontrollin ylläpitämistä.
Huippuvoimistelijan ja tavallisen kilpailijan välinen ero ei näy pelkästään liikkeiden vaikeustasossa, vaan siinä, miten ne suoritetaan. Suoritus, jossa kaikki on täysin hallittua – alastulot, käännökset, pysähdykset – antaa vaikutelman vaivattomuudesta, vaikka taustalla on vuosien työ lihasten ja mielen yhteistyön hiomiseksi. Tällainen kontrolli ei ole itsestäänselvyys, vaan se ansaitaan kärsivällisellä harjoittelulla ja kehon kuuntelulla. Voimistelussa kauneus syntyy hallinnasta, ja hallinta perustuu jokaisen lihaksen ja liikkeen täydelliseen yhteispeliin.